Kuvaus juhannuslenkistä

Aattoiltana tankkailin hyvin ja varmistin säätutkasta että vesisade oli lopullisesti lakannut. Sitten pakkasin vaatekerran ja kolapullon reppuun ja tarkistin hieman pyörän asetuksia. Kello 22.15. nousin Cervelon selkään ja aloitin matkan Helsingin Kalliosta Kouvolaan perinteistä reittiä seuraillen.

Jo alkumatkan pyöräteillä totean, että tällä kertaa on lähes tyyntä, mikä lupaa mukavaa reissua. Muutenkin kevareilla on varsin rauhallista - koko pitkällä Malmin lentokentän ohi kulkevalla tiellä vastaani ei tule minkäänlaista kulkuneuvoa ja oletan vielä liikenteen rauhoittuvan yötä kohti. Kuusiksen parkissa on muutamia autoja, joten ilmeisesti joku on tullut sinnekin viettämään 'järvenrantajuhannusta'. Itse pyyhkäisen vauhdilla ohi ja käännyn Sipoontielle. Keskityn pitämään sykkeen matalalla, sillä tällä kertaa en halua hukata energiaa alkumatkasta. 123, 135, sykemittari näyttää varsin maltillisia lukemia vaikka vauhti tuntuu mukavalta ja jalat pyörittävät suht kevyen tuntuisesti isompaakin vaihdetta. Kenties viikon vähäisistä unista seurannut suunnaton väsymys ja jalkojen palautumattomuus on vihdoin taaksejäänyttä!

Ennen Sipoota näen pellolla tien lähettyvillä ensimmäisen juhannuskokon, jota pari ihmistä katselee maatalon pihasta. Alkaa olla mukavan hämärää, mutta vielä näen kuitenkin ajaa. Kulauttelen kurkkuuni hieman maltojuomaa. Tarkoitukseni on ajaa ensimmäisellä suurella pullolla Pornaisiin, kolalla Artjärvelle ja jatkaa siellä kolaa vedellä hanasta, jonka muistan olevan paikallisen kaupan seinässä.

Noin 1h 50min on kulunut kun 50km täyttyy Pornaisten kohdilla. Olen siis ok vauhdissa, etenkin alun hitaan osuuden huomioiden. Muuta tavoitetta en ole tälle öiselle retkelle asettanut kuin rauhallisen yhtämittaisen ajon, jolloin keskinopeudeksi pitäisi muodostua päälle 25km/h. Pornaisista käännyn Monninkylän tielle ja Monninkylästä edelleen Askolaan. Useita maalaiskissoja juoksee yön hämärässä tien yli. Ne jäävät ihmeissään tien varren heinikkoon seuraamaan öistä kulkijaa. Ennen Juornaankylää näen myös todella kirkkaita kiiltomatoja aivan tien varressa. Ne loistavat kuin LED-valot merkiten hämärässä tien reunan. Lisäksi pari yöperhosta törmää kypäräni ilmanottoaukkoihin. Muuten hyönteisiä ei ole juurikaan liikkeellä ja saatan ajaa koko matkan ilman ajolaseja ilman että mikään lentää silmiini. Kylläpä yöllä on mukavaa!

90km:n ajon jälkeen saavun Myrskylään. Yön pimeimpinä hetkinä ohitan Virenin patsaan suunnilleen 3h 20min lähdöstä. Paikalliseen kyläkeskukseen on kokoontunut koko joukko autoilevia nuoria. Pian saankin tehdä melko tiukan jarrutuksen välttääkseni törmäämästä yhteen näistä öisen tien sankareista.. Ajolinjoista päätellen hän olettaa olevansa ainoa liikkuja näillä seuduin.

Ihailtuani Myrskylässä vielä paria pimeässä loimottavaa kokkoa saavunkin jo Artjärvelle. Täällä ajojalka on edelleen vahva, vaikka Myrskyläntiellä on ylitetty muutamia vihaisia töyssyjä. Siitä tiedän etten tule tänään katkemaan kesken matkan, jota on jäljellä 60km. Paikallisen ravitsemusliikkeen terassilta minua kannustetaan tai ainakin hämmästellään melkoisen räkänaurun säestyksellä. Itse tuskin huomaan, keskityn vain pitämään ajon kevyenä ja annan reisien jyskyttää tasaiseen tahtiin asutuksen valojen heijastuessa vielä kosteasta asfaltista.

Kausalaan johtavan tien hämärällä metsäosuudella olen vähällä törmätä johonkin erikoisempaan otukseen. Ensin ajattelen sitä koon perusteella kissaksi, mutta lopulta olen tunnistavinani sen supikoiraksi. Hahmo tulee metsästä tien oikealta puolelta ja juoskee sitten melkein keskellä kaistaa suoraan pyörääni kohti. Hetken mielessäni käyvät jo nämä raivotautijutut ym. hömppä :) Vain vajaan kymmenen metrin päässä se vasta huomaa minut, pysähtyy säikähtäneenä sekunnin murto-osaksi ja säntää sitten tien vasempaan reunaan jättäen minut jatkamaan öistä matkaani.

Ennen Kausalaa päivä alkaa jo hiljalleen valkenemaan. Kaksi mustaa hevosta ja niiden seurana yksi musta kissa juoksevat vielä usvaista peltoa rinnallani kuin siinä kuuluisassa valokuvassa Tour de Francelta! Tosin ilman ratsastajia, eikä siellä taatusti ollut mustaa kissaa!

Loppumatka Kouvolaan sujuu vauhdikkaasti aamun valkeudessa. Vielä 5km ennen maalia huomaan että minulla on mahdollisuus alle 6h aikaan, jota en ole tehnyt yksin ajaessani tällä lenkillä kuin kerran kovalla myötätuulella! Niinpä kilpailuhenki nousee vielä pintaan ja puristan jäljellä olevat kilometrit kunnon irvistys kasvoillani. Kovaa runttaaminen polttaa ikävästi väsyneitä reisiä, eikä vauhtia meinaa löytyä. Kymenlukon mäkeen tullessani aika 6h alitukseen on vielä 9,5 minuuttia. Tiedän että se todennäköisesti riiittää. Lopun tulen lentäen. Ensin 35km/h suorinta tietä tyhjyyttään ammottavan kävelykadun poikki. Sitten sokeasti omiin taitoihin luottaen nuo radan alitse johtavat mäet joissa niin monta pyöräilijää on mennyt kumolleen pahoin seurauksin. Kaarros vanhempieni talon pihaan ja hyppy pyörän päältä. Mittari pysähdyksiin ajassa 5.55.59. Melko maltilliset tehot ja ajassa vielä n. 2min pullontäyttötaukoja. Ja kunnossa paljon varaa parantaa. avg28km/h. Jes! Ja mies hyvissä voimin. Sauna & pinaattikeitto lämpimäksi ja sitten unta kaaliin!