'PK1' -huomioita

Ensimmäinen 4 vkon jakso harjoittelua on nyt takana. Kutsutaan sitä nyt vaikka pk1-vaiheeksi vaikka en pidäkään tästä luokittelusta. Tavoitteena oli lähinnä saada säännöllistä aerobista harjoitusta kaikissa lajeissa ja sen suhteen jakso onnistuikin aika hyvin. Parilla ensimmäisellä viikolla määrä oli aavistuksen pienempi kuin olin ajatellut mutta hyvä niin koska tuntemukset kuitenkin kertoivat sen olleen olosuhteisiin nähden ihan riittävä ja kaikki lisätunnit olisivat tulleet vain ennestäänkin niukkojen unien kustannuksella. Pari viimeistä viikkoa meni jo aika lähelle suunnitelman mukaan.

Uinnin osalta tuli harjoiteltua aika paljon tekniikkaa, varsinkin kahdella ensimmäisellä viikolla. Ja kyllähän siinä aika paljon onkin hiomista kun uintimäärät ovat olleet pitkään minimaalisia. Matkauintia tuli hiljalleen enemmän mukaan treeneihin ja viimevaiheessa myös lyhyitä reippaampia jaksoja ja piikkisprinttejä hermoston herättelemiseksi. Jonkin verran kehitystä tuntuisi tapahtuneen ja rentous etenkin palautunut ainakin jonkinlaiselle tasolle. Alkavassa 8 vkon 'pk2'-vaiheessa enemmän matkaa (tekniikkaa unohtamatta) ja hieman lisää myös reippaampaa. Matkauintia varmaan aika paljon vanhoilla suosikkitreeneillä mm. kiihtyvänä pyramidina ja Gordon 400:n toistoina eli vuorotellen 4x100/15s (1.&2.steady 3. mod-hard 4. easy) + 400 easy/steady.

Pyöräilystä on toistaiseksi vaikea sanoa mitään kun kelit on olleet jatkuvasti kehnot ja vaihdelleet päivittäin erittäin paljon lähes mahdottomasta kinoksesta tämän päivän lähes sulaan asfalttiin. Kaikenlaisia erikoisia sattumuksia tuolla liukkailla teillä on myös tapahtunut. Hieman on tullut pyörää myös talutettua kun eteenpäin ei kertakaikkiaan enää päässyt tai varpaat olivat niin jäässä että oli pakko nousta vähän verryttelemään. Hurjimpana tilanteena kuitenkin tulee mieleen kun Viikissä nuori mieshenkilö havaitsi vihreän liikennevalon ja syöksyi yliopiston pihamaalta n. 3m korkean jäisen aurausvallin yli kuolemaa uhmaten, liukastui alastulorinteessä ja luisui vatsallaan jäiselle ja uraiselle pyörätielle. Kovin kaukana ei tuossa ollut että olisi tullut kaverille nastarenkaan kuvat kaulaan, mutta tällä kertaa oli onni onnettomuudessa että ehdin juuri sen verran väistämään ettei tullut kosketusta. Ihmeen hyvin kaveri muutenkin selvisi tuosta surmansyöksystään kun ei tainnut ainakaan mustelmia pahempaa jälkeä tulla. Liikennevaloista kyllä myöhästyi..

Salilla tehty voimaohjelma ja fillarointien ajoittuminen enimmäkseen nostoja seuraavaan päivään on mielestäni tuntunut aika selvästi jaloissa aina pyörälenkeillä ja syke on ollut melko herkässä monena päivänä. Nyt pitäisi vain jaksaa uskoa että tämä vie eteenpäin ja kantaa hedelmää sitten kun voimaharjoittelu salilla muutamien viikkojen päästä kevenee. Juoksuun tai juoksun sykkeisiin tuo voimailu ei niinkään vaikuta, varmaankin johtuen siitä että juostessa ei vain tarvitse voimaa niin käyttää joten lihasten väsymyskään ei siinä niin tunnu. Voi olla että vaihdan vähän ajopäiviä/salipäiviä pk2:seen jotta saadaan vähän enemmän onnistumisen tunnetta fillarointiin ainakin toisinaan. Varmaan sitä tuo ihan sekin kun pääsee pian kaivamaan kesäajokin esiin tuon raskaan ja loivakulmaisen cyclorouskun tilalle.

Seuraavaksi sitten vielä vähän lisää määrää ja pieni annos myös lisääntyviä tehoja.