Jäätä, loskaa, kaamosta...

Nyt eletään kyllä suomalaisen triathlonharrastajan kannalta vuoden synkintä aikaa. Tällä viikolla on riittänyt tuulta, sadetta ja tasaista harmautta. Maanantain lenkillä katuja peitti vetinen 5 cm loskakerros, jossa läiskyttelin puolisen tuntia. Toisaalta enpä ole niin huonoon säähän vielä joutunut, etteikö juokseminen olisi ollut mahdollista. Nytkin lenkki meni ihan mukavasti, vaikka takareidet olivatkin edellisviikon treeneistä hieman kankeat. Tiistaina olin vielä toistamiseen lenkkipolulla noin tunnin verran. Se olikin tämän kevyen viikon pisin juoksulenkki.
Jos juoksuharrastus ei katso säähän, niin (ulko)pyöräilystä ei voi sanoa ihan samaa. Keskiviikkona oli ohjelmassa kestovoimaharjoitus pyörällä. Illansuussa näytti olevan poutainen hetki ja Cervelossakaan ei ollut rengas vanteella, joten päätin lähteä ulos ajamaan krossipyörällä. Kalliossa kadut olivat jo aivan sulat, joten ajattelin että selviydyn pienestä lenkistä, vaikka en ole vielä ehtinyt asentaa nastarenkaita pyörään. Karu totuus kuitenkin valkeni noin kilometrin ajon jälkeen. Lähes kaikki pyörätiet Itä-Helsingissä olivat petollisen jään peitossa, eikä hiekoitussepeliäkään näkynyt missään. Pari kertaa esitin jo kuuluisia 'kirahvi liukkaalla jäällä'-temppujani. Hissukseen luistelin Oulunkylässä sijaitsevaan nousuun saakka, jossa ajattelin itse nousutreenin tehdä. Paikan päällä totesin senkin olevan aivan liian liukas turvalliseen ajamiseen. Siispä takaisin kotiin ja saldoksi vajaa tunti jäätiköiden väistelyä.
Itsenäisyyspäiväni menee luultavasti kotosalla hyvän ruuan ja mahdollisesti kuntopiirin merkeissä. Perjantaina olisi tarkoitus kelailla uima-altaassa vähän pidempi harjoitus, jonka jälkeen minut on kutsuttu väitöskaronkkaan.