5k again.

Tana aamuna oli vuorossa toinen vitosen juoksu New Brightonin uimarannalla. Saa oli eiliseen tapaan ainakin surffaajien ja auringonottajien kannalta ihan toista luokkaa kuin viikko sitten, enka makaan sita pahakseni pistanyt etta aurinko paistoi ja lampoa oli riittavasti jo aamusta. Itse kisassa enkat paranivat aika suunnitellusti eli toistaiseksi epavirallinen loppuaika oman kellon mukaan oli 20:55. Aloitin nyt vahan rohkeammin kuin viimeksi. Jalat oli ehka vahan jaykemman oloiset kuin viikko sitten ja reipas aloitus ehka aavistuksen kostautuikin niin etta hieman oli pakko hillita menoa puolimatkan paikkeilla. Lopussa sain aikaan juuri ja juuri hurjan 20m kirin ja niin paastiin alle 21 minuutin. Kiitos kaunis kannustuksista ja psyykkauksesta niita esittaneille, tasta jai ihan hyva mieli ja ens kerralla on taas saumat parantaa! Seuraava vitonen onkin varmaan radalla vahan ennen puolimaratonia.

edit: no niin kerrankin meikalaisen oma ajanotto oli kohdallaan ja 20:55 oli myos virallinen aika. Sijoitus oli talla kertaa 12. miehissa ja menihan siella yksi nainenkin kovempaa (2008 race 4 results).

Piilevaa hulluutta...

Pikkuhiljaa alkaa tuntua silta, etta alan pitamaan noista nousuista...ja tarkoitan nyt muutakin kuin niita maisemia maen paalla. Ilmeisesti jalat tottuvat suht nopeasti. Lenkki lenkilta makien ajaminen tuntuu paremmalta ja pyorittaminen aika-ajopyorallakin alkaa sujua sulavammin, vaikka viela siina on tekemistakin. Olen myos saanut ajoasentoa vahan paremmaksi ja asken kavin nousemassa 20 min parasta mahdollista vauhtia aika-ajoasennossa ja mahdollisimman nopeasti pyorittaen. Paalle viela vahan maisemanousua ja sitten taas ansaitut alamaet jo laskevan auringon valossa. Vahan vaikea arvioida kuinka hyvin tuo pyora nyt kulkee kun koko ajan on makea suuntaan tai toiseen ja aivan hullu tuuli. Siita on helppo olla Gordon Byrnin blogissa olevan Kiivipaivakirjan kanssa samaa mielta: 'The wind is so ridiculous that you just have to laugh!'

Tanaan kavin myos ensi kerran uimassa Tyynessa meressa puvun kanssa. Kelluvuudessa oli kylla aikamoinen ero altaaseen verrattuna. Suolainen vesi ja puku nostivat uimarin pintaan kuin korkin. Corsair Bayssa oli samaan aikaan myos junnujen tri-kisat, joissa olikin menoa ja meininkia. Paikalla oli lahemmas sata urheilijaa ja jokaisella viela omat kannustusjoukot eika vauhdissa ja yrityksessa nakynyt olevan valittamista!