Piilevaa hulluutta...

Pikkuhiljaa alkaa tuntua silta, etta alan pitamaan noista nousuista...ja tarkoitan nyt muutakin kuin niita maisemia maen paalla. Ilmeisesti jalat tottuvat suht nopeasti. Lenkki lenkilta makien ajaminen tuntuu paremmalta ja pyorittaminen aika-ajopyorallakin alkaa sujua sulavammin, vaikka viela siina on tekemistakin. Olen myos saanut ajoasentoa vahan paremmaksi ja asken kavin nousemassa 20 min parasta mahdollista vauhtia aika-ajoasennossa ja mahdollisimman nopeasti pyorittaen. Paalle viela vahan maisemanousua ja sitten taas ansaitut alamaet jo laskevan auringon valossa. Vahan vaikea arvioida kuinka hyvin tuo pyora nyt kulkee kun koko ajan on makea suuntaan tai toiseen ja aivan hullu tuuli. Siita on helppo olla Gordon Byrnin blogissa olevan Kiivipaivakirjan kanssa samaa mielta: 'The wind is so ridiculous that you just have to laugh!'

Tanaan kavin myos ensi kerran uimassa Tyynessa meressa puvun kanssa. Kelluvuudessa oli kylla aikamoinen ero altaaseen verrattuna. Suolainen vesi ja puku nostivat uimarin pintaan kuin korkin. Corsair Bayssa oli samaan aikaan myos junnujen tri-kisat, joissa olikin menoa ja meininkia. Paikalla oli lahemmas sata urheilijaa ja jokaisella viela omat kannustusjoukot eika vauhdissa ja yrityksessa nakynyt olevan valittamista!