Ironman 70.3 Switzerland

Viikonloppuna sitten käytiin Juhan kanssa hieno kisa Sveitsissä, Rapperswil-Jonan pikkukaupungissa joka sijaitsee Zurich -järven rannalla muutamia kymmeniä kilometrejä Zurichistä kaakkoon. Helteiseen (>25C) ja aurinkoiseen kaupunkiin oli ängennyt jotain 1700 triatleettia, joten jo perjantaina ei voinut kaduilla kulkiessaan välttyä näkemästä erilaisia toinen toistaan prameampia fillareita kovakuntoisine kuljettajineen.

Omalta osalta tuo valmistautuminen ei nyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla sujunut, kun piti olla kipeänä noin viikon verran ennen kisaa. Parina kisaa edeltävänä päivänä oli jo kuitenkin ihan normaali olotila. Niinpä kisaan lähtiessä fiilikset oli hyvät, joskin tekemättä jääneiden viimeisten viritysten vuoksi hieman epävarmat.

Perjantai-iltana käytiin uimassa rata (jota ei silloin ollut vielä merkitty) ja todettiin veden olevan suht viileää, noin 16-asteista. Tämä johtui siitä että järveä ympäröivät pirun korkeat ja komeat lumihuippuiset vuoret, joilta lämpimällä kelillä valuu jääkylmää sulamisvettä järveen ja erityisesti sen eteläosiin. Lauantaiaamuna testattiin vielä hieman pyöriä ja juostiin juoksureitillä noin 15 minuuttia. Sitten ei muuta kuin valmistautumaan henkisesti itse koitokseen (ja vaihtoalueelle bongailemaan pyöriä...).

Startti oli sunnuntaiaamuna klo 9 eli 5 minuuttia ammattilaisten perään. Uinti oli omalta osaltani hankalaa taistelua kamalassa kasassa jossa oltiin saksalaisten kanssa vähän väliä päällekkäin, alekkain ja sylikkäin ottamassa kontaktia. Lisäksi suoran linjan uiminen oli tavallista hankalampaa johtuen sekä suuresta urheilijoiden määrästä että reittimerkinnän epäselvyydestä tuolta vedestä katsottaessa. Tyydyinkin sitten enimmäkseen uimaan porukan mukana. Mikä sujui vielä jotenkin tuonne 1200m paikkeille. Sitten n. 50 kaveria joiden mukana uin painelivat reittimerkkinä olleen (>10m pitkän ja 3m korkean..) veneen väärältä puolelta oikaisten ehkä minuutin. Itse sitten tajusin tuon veneen ja lähdin sitä kiertämään vaikka oltiin jo kaukana oikealta linjalta. 99% porukasta ui pokkana suoraan oikaisten minuutin. Ei siinä paljon auttanut vaikka toimitsijat veneen kannella puhalsi pilliin naama punaisena ja viittoili jengiä oikeaan suuntaan... vähän kyllä ihmetytti että heillä ei ollut muita keinoja, eikä toisaalta kanttia diskata jengiä, sillä kyllähän nyt tuollaisen veneen näkee sokea kanakin jos yhtään edes yrittää pysyä radalla... No, lopulta kuitenkin räpistelin rantaan 37min ajalla mikä oli ehkä 5min hitaampaa kuin mihin vauhti riittäisi omalla, suht suoralla uinnilla. Toisaalta eipä voi valittaa kun avovedessä oli tänä keväänä käyty kahdesti ennen starttia.

Eka vaihdon otin rauhallisesti ja varman päälle, ettei vaan unohtunut mitään olennaista kuten geelejä tms. Pari ekaa kilsaa tuli myös ajettua kevyesti jotta syke tasaantui. Pikku hiljaa aloin sitten tiukentaa vauhtia ja juomaan vettä, minkä jälkeen siirryin tasaisen tappavaan tahtiin 1kpl Gutzy-geelejä per 20min ja reilusti vettä päälle.

Pyöräreitti oli mahtava! Profiilin perusteella näytti nopeasti että haasteena on 10km 3% nousua, mutta totuus oli hieman toinen. Ensin 10km tasaista maata järven rannassa. Sitten ensimmäinen nousu eli Witches' Hill. Ei kovin pitkä nousu mutta varsin jyrkkää seinää jossa oli paljon yleisöä ja mm. nousun nimen mukaisesti noita-asuihin pukeutunutta porukkaa jotka muodosti kapean kujan kuskeille ja huusivat kaikki kurkku suorana. Great :) Tuon nousun jälkeen pieni laskuvoittoinen osuus jonka jälkeen pitkä nousujakso, jossa oli tiukimmillaan kapeaa asfalttia 15% jyrkkyydellä. Eli sellaista, että juuri ja juuri sain 39-27 välityksellä punnerrettua saadakseni aika-ajoasennossa jonkinlaisen pyörityksen päälle. Ja nousussa taas hillittömästi yleisöä ja hieman ennen huippua myös porukkaa valtavien messinkikellojen kanssa joista lähti melkoinen meteli. Ja katuun tietty liidulla kirjoitettu kannustuksia, kuten vuoristoetapeilla kuuluu. Myös kovaääniset löytyi noususta. Sieltä tuli vähän rajumpaa musiikkia ja kuuluttajan kannustuksia..Hundert-ein-und-achtzig ist Perttu aus Finnland..Hoppp-hoppp-Perttu, Hopp!! Hehee.. Päällä oli myös hienot maisemat, mutta niiden ihailuun ei tullut käytettyä kovin paljon aikaa vaan katse oli lähinnä tiessä. Mäkien jälkeen tuli sitten vauhdikasta laskuosuutta jossa oli ihan hyvälaatuinen tie ja pystyi ajamaan kovaa kyytiä paria tiukkaa risteystä ja ajoittaista pientä ruuhkaa lukuunottamatta. Ja kierroksen loppuun jälleen kymppi tasaista järven rannassa. Ja sitten toinen kierros samaa rataa.

Toiseen vaihtoon tulin aika tasaisten kierrosten jälkeen ja pyörällä meni aikaa 2.44 mikä oli ihan ok tulos tuolla radalla, ainakin jos ottaa huomioon että noin tiukat nousut ei ole meikäläisen erikoisalaa, enkä myöskään ole erityisen hurjapää noissa laskuissa. Toisessa vaihdossa sain sitten kimppuuni sellaisen 70-vuotiaan toimitsijasedän, joka osasi puhua ainostaan jotain Sveitsiläistä saksanmuretta. Selitti minulle minuutin jotain käsittämätöntä mistä en koskaan saanut mitään tolkkua. Elekielestä ja ja parista englannin irtosanasta tulin siihen tulokseen että hän halusi ensin minun ripustavan pyörän telineeseen roikkumaan satulatolpan etupuolelta (laitoin sen ensin takapuolelta koska niin se tuntui pysyvän paremmin). No vaihdoin sitten pyörän toiseen asentoon hänen mielikseen. Noin viiden sekunnin päästä kaveri tuli selittämään uudestaan jotain ja osoitteli satulaa... Lopulta tulin siihen tulokseen että hän yritti vain kertoa että sen pyörän nyt voi kyllä laittaa siihen tankoon ihan niinkuin parhaalta tuntuu! Vähän kyllä ihmetytti, että miksihän hän oli alkanut sitä ylipäätään selostamaan kesken vaihdon, mutta en jäänyt sen kummemmin kommentoimaan asiaa hänelle vaan lähdin sitten viimein juoksemaan...

Juoksuun vaihdoin sen verran tankkausta että join alusta alkaen n. 2km välein sijainneilta huoltopisteiltä vuorotellen vedellä hieman lantrattua kokista ja Power Bar-geeliä veden kanssa. Mitään erityisiä ongelmia ei ollut juoksun missään vaiheessa. Etureidet oli kuitenkin aika tohjona mikä kuuman kelin ohella hieman hillitsi vauhtia, mutta sehän kuuluu lajin luontaisetuihin. Reitti oli varsin tasainen lukuunottamatta kaupungin keskustassa kulkenutta osiota jossa noustiin mm. kirkon tiukat portaat. Nekin menivät kuitenkin ihan sujuvasti molemmilla kierroksilla ja vauhti pysyi mukavan tasaisena vaikka olo tietysti olikin jo väsynyt. Reitti tuolla keskustassa oli mukavan idyllinen ja kaunis ja yleisöä ja kannustusta sekä kanssakilpailijoita riitti hyvin oikein jonoksi asti. Maaliinkin päästiin vieläpä suht hyvissä voimin ja pikku loppukirillä. Jälkeenpäin ajatellen olisin pystynyt ehkä juoksemaan aavistuksen kovempaa, mutta tällä kertaa halusin saada ehjän suorituksen enkä lähtenyt ottamaan suuria riskejä.

Suihkun ja pikku levon jälkeen jäähallin Awards Banquet'issa maistui ansaitusti pasta, alkoholiton olut ja jälkkäri oikein urakalla palkintojenjakoa seuratessa. Samalla saimme myös seurata screeniltä kisasta tehtyä näyttävää videota, joka oli aika hienosti leikattu ja musiikilla höystetty jo ennenkuin viimeisimmät kilpailijat olivat maalissa..!

Kaiken kaikkiaan hieno tapahtuma, reitti ja yleisö ja itseltäni ihan tasapainoinen suoritus vaikka tuosta varmaan olisikin pienellä viilauksella otettavissa jonkin verran minuutteja pois. Aika oli siis 5.16.xx. Uinti 37min, 1. vaihto 3:xx, pyörä 2.44, 2.vaihto sekoiluineen 3.xx ja juoksu 1.48.xx.