Ma: lepo
Ti: lepo
Ke: uinti 1200m (200mixed + 1000fr(5x200))
To: juoksu 30min kevyt avg142 vähän pakaroiden(kantapäiden??) läpsyttelyä persiiseen yms.
Pe: juoksu 1h 30min kevyt, iltahämärissä
La:A: uinti 2000m (200mixed+400tech+1200fr(4x(200fr+100pull))+200mixed)
I: TV kevyt 30min
Su: TV kevyt 1h 30min avg141 iltapimeässä hienossa säässä, kulku oli herkempää kuin viikolla. Mahtavan hiljaista, vain joitain Suomi-Tanska matsista palaavia ihmisiä oli liikkeellä Keskuspuistossa.
Tästä se lähtee jo ensi kesän huippukunto kehittymään.. Toivottavasti ei ollut liikaa intoa heti maratonin jälkeen. Määrät vaan hiljalleen tappiin niin meitsin keho kiittää.
lauantai 22. elokuuta 2009
maanantai 17. elokuuta 2009
HCM
Aika tiukka lenkki tuli lauantaina heitettyä ;D Maalissa oltiin lopulta 3.49 ja osia. Nyt kun pahin harmitus on laantunut ja muuttunut maratontyytyväisyyteen (olenhan päässyt maaliin, mikä on aina kova ja haastava juttu) niin lienee aika hieman palata kisan kulkuun. Kenties laitan jotain kuvaakin kehiin kun saan sellaisen käsiini.
Olin laatinut 3.35 väliajat ranteeseen sillä mielellä että alku otetaan tuolla vauhdilla ja sen pitäisi kestää. Heti laukauksesta Mape karkasi horisonttiin hirvittävää kyytiä. Itsekin tulin ekat kilometrit porukan imussa selvästi reippaampaa kyytiä kuin olin suunnitellut ja mitä ulkoministeri oli ennen lähtöä suositellut.. Kovin pahalta ei tuntunut, mutta mielessä takoi ajatus että hieman kannattaisi hidastaa. Niinpä niin.. Eipä se vauhti paljon hidastunut vaan koko eka kymppi tuli täyteen 3.27 aikaan oikeuttavaa tahtia. Ja porukkaa lappasi koko ajan ohitse kahta puolen. Kympin jälkeen onnistuinkin jo hieman himmaamaan tahtia, sillä aika hyvin tiesin ja tunsin että tuolla vauhdilla tulisi vielä vaikea loppu. Valitettavasti siinä vaiheessa oli jo hukattu jonkin verran arvokasta polttoainetta jota ei matkan varrella saa takaisin tankkiin. Puolimatkaan homma toimi vielä kohtuullisesti, mutta niillä main alkoi jo etureisissä hieman painaa. Alamäki Kaivopuistosta Espalle 25:een tuntui taas helpommalta ja siinä tuli myös kannustusta vanhemmiltani & parilta muulta tutulta, joille siitä kiitokset. Keskustan 25-30 välin mäkinen mukulakiviosuus raiskasi kuitenkin etureidet sellaiseen lopulliseen kuntoon ettei 30:n jälkeen paljon juoksusta voinut enää puhua. Muuten ei oikeastaan tuntunut missään vaiheessa suuria tuskia, mutta etureidet ei enää tahtoneet kestää alla yhdessäkään nousussa. Mäissä otinkin jonkin verran lyhyitä kävelyitä jotka söivät rutosti aikaa, mutta niiden jälkeen tasamaalla/alamäkeen oli taas suht helppo juosta. Selvästi alkumatkaa hitaampaan vauhtiin sain silti niissäkin tyytyä. Loppu olikin lähinnä sitkeää taivallusta kohti maalia. Viime kilometreillä tutut kannustajat ja vilkaisu kelloon nostivat vielä sen verran motivaatiota että alamäen turvin sain puristettua tauluun enkat muutamalla kymmenellä sekunnilla. Ei silti todellakaan sitä mitä tavoiteltiin ja mihin kunnon perusteella on mahdollisuuksia, mutta toisaalta olisi se voinut riskialun jälkeen päättyä noissa oloissa vielä kehnomminkin. Arvioni on, että jos olisin lähtenyt alusta turvalliseksi arvioimallani 3.35:n tavoitevauhdilla niin hyytyminen olisi varmaan ollut aika pientä. Tälläkin vauhdinjaolla jollain aivan tasaisella reitillä ja viileällä kelillä vauhti olisi pysynyt tasaisempana. Toisaalta jos ei koskaan koeta juosta riskillä niin ei myöskään tiedä mihin vauhtiin pystyy... Juoksusta tuli opittua myös se, että kevyet kisakengät ovat itselleni väärä valinta maratonille. Uskon, että kenkävalinta osaltaan vaikutti etureisien jumittumiseen. Jotenkin nuo loppumatkan vaikeudet eivät olleet ihan sellaiset kuin normaalisti. Silloin kun energia on aivan loppu niin kokemukseni mukaan on aika vaikeaa lähteä enää kävelyaskelten jälkeen juoksuun. Nyt oli kuitenkin enemmänkin sellainen tunne että kävely selvästi palautti kipeitä reisiä ja sen jälkeen taas oli helpompaa juosta. Ensi kerralla taidankin mennä hieman vaimennetummilla, kevyehköillä harjoituskengillä (+ kunnollisella talviharjoittelulla ja vähemmillä telakkapäivillä).
Kisan jälkeen paikat ovat olleet yllättävän hyvässä kunnossa, sanoisin jopa että paljon paremmassa kunnossa kuin yhdenkään aiemman maratonin jälkeen joten varmaan sekin kertoo jotain siitä että kunto on tässä viime vuosina kohentunut. Toki etureidet on edelleen arat, mutta kävely kaupungilla luonnistuu ilman ankkamaista vaappumista ja muissa lihaksissa ei ole juurikaan kipua. Nilkat/akillekset jotka hieman haittasivat valmistautumista ovat nyt paremmat kuin kertaakaan moneen viikkoon... Luulenpa, että olen niihin löytänyt nyt oikeat jumppaliikkeet joilla vaivat helpottuvat, joten tästä on ihan hyvä lähteä viisaampana perinteiseen Pirkan Hölkkään.
Tuosta City Marathonista käsitykseni säilyi suunnilleen entisen laisena. Lyhyesti sanottuna reitti ja olosuhteet ovat maratoniksi aika haastavat, joten ihan parhaita aikoja siellä ei tehdä. Suomen mittakaavassa kisa on kuitenkin hieno ja osallistujamäärä on mukavan suuri. Myös ulkomaisia juoksijoita on mukana aika paljon, mistä plussaa. Tänä vuonna osallistujamäärää söi hieman Lahden veteraanien MM-kisat. Järjestelyt Cityssä toimivat, mutta jos kisaa vertaa suuriin ulkomaisiin suht saman hintaisiin maratoneihin (Tukholma, Berliini) niin moni asia on hoidettu hieman puolivillaisesti. Kilometritaulut oli sijoiteltu sinne tänne (pahimmillaan tasaisella vauhdilla peräkkäisten kilometrien ajat heittivät noin minuutin..). Myös tarjoilut maalissa häviävät kirkkaasti Tukholman maratonille. Lisäksi tänä vuonna tilat olivat poikkeavan maalipaikan johdosta melko ahtaat. Itse en pidä myöskään tuosta ratkaisusta, että ensimmäisessä juotossa tarjottiin pelkkää vettä, vaikka energiaa kannattaisi täydentää alusta alkaen. Pahin miinus on ehkä se, että reitillä päästetään liikennettä juoksijoiden väliin. Onnekseni en joutunut tällä kertaa pysähtymään autojen vuoksi, mutta voin kuvitella sen harmittavan jos on esim. tarkalleen 2.59.50 vauhdissa ja 30:n jälkeen joutuu odottelemaan kadun reunassa kun rekat ajaa reitillä... Joten potentiaalia tuosta olisi tehdä ihan maailmanluokan kilpailu, mutta hieman se vaatisi vielä viilausta järjestelyihin.
Olin laatinut 3.35 väliajat ranteeseen sillä mielellä että alku otetaan tuolla vauhdilla ja sen pitäisi kestää. Heti laukauksesta Mape karkasi horisonttiin hirvittävää kyytiä. Itsekin tulin ekat kilometrit porukan imussa selvästi reippaampaa kyytiä kuin olin suunnitellut ja mitä ulkoministeri oli ennen lähtöä suositellut.. Kovin pahalta ei tuntunut, mutta mielessä takoi ajatus että hieman kannattaisi hidastaa. Niinpä niin.. Eipä se vauhti paljon hidastunut vaan koko eka kymppi tuli täyteen 3.27 aikaan oikeuttavaa tahtia. Ja porukkaa lappasi koko ajan ohitse kahta puolen. Kympin jälkeen onnistuinkin jo hieman himmaamaan tahtia, sillä aika hyvin tiesin ja tunsin että tuolla vauhdilla tulisi vielä vaikea loppu. Valitettavasti siinä vaiheessa oli jo hukattu jonkin verran arvokasta polttoainetta jota ei matkan varrella saa takaisin tankkiin. Puolimatkaan homma toimi vielä kohtuullisesti, mutta niillä main alkoi jo etureisissä hieman painaa. Alamäki Kaivopuistosta Espalle 25:een tuntui taas helpommalta ja siinä tuli myös kannustusta vanhemmiltani & parilta muulta tutulta, joille siitä kiitokset. Keskustan 25-30 välin mäkinen mukulakiviosuus raiskasi kuitenkin etureidet sellaiseen lopulliseen kuntoon ettei 30:n jälkeen paljon juoksusta voinut enää puhua. Muuten ei oikeastaan tuntunut missään vaiheessa suuria tuskia, mutta etureidet ei enää tahtoneet kestää alla yhdessäkään nousussa. Mäissä otinkin jonkin verran lyhyitä kävelyitä jotka söivät rutosti aikaa, mutta niiden jälkeen tasamaalla/alamäkeen oli taas suht helppo juosta. Selvästi alkumatkaa hitaampaan vauhtiin sain silti niissäkin tyytyä. Loppu olikin lähinnä sitkeää taivallusta kohti maalia. Viime kilometreillä tutut kannustajat ja vilkaisu kelloon nostivat vielä sen verran motivaatiota että alamäen turvin sain puristettua tauluun enkat muutamalla kymmenellä sekunnilla. Ei silti todellakaan sitä mitä tavoiteltiin ja mihin kunnon perusteella on mahdollisuuksia, mutta toisaalta olisi se voinut riskialun jälkeen päättyä noissa oloissa vielä kehnomminkin. Arvioni on, että jos olisin lähtenyt alusta turvalliseksi arvioimallani 3.35:n tavoitevauhdilla niin hyytyminen olisi varmaan ollut aika pientä. Tälläkin vauhdinjaolla jollain aivan tasaisella reitillä ja viileällä kelillä vauhti olisi pysynyt tasaisempana. Toisaalta jos ei koskaan koeta juosta riskillä niin ei myöskään tiedä mihin vauhtiin pystyy... Juoksusta tuli opittua myös se, että kevyet kisakengät ovat itselleni väärä valinta maratonille. Uskon, että kenkävalinta osaltaan vaikutti etureisien jumittumiseen. Jotenkin nuo loppumatkan vaikeudet eivät olleet ihan sellaiset kuin normaalisti. Silloin kun energia on aivan loppu niin kokemukseni mukaan on aika vaikeaa lähteä enää kävelyaskelten jälkeen juoksuun. Nyt oli kuitenkin enemmänkin sellainen tunne että kävely selvästi palautti kipeitä reisiä ja sen jälkeen taas oli helpompaa juosta. Ensi kerralla taidankin mennä hieman vaimennetummilla, kevyehköillä harjoituskengillä (+ kunnollisella talviharjoittelulla ja vähemmillä telakkapäivillä).
Kisan jälkeen paikat ovat olleet yllättävän hyvässä kunnossa, sanoisin jopa että paljon paremmassa kunnossa kuin yhdenkään aiemman maratonin jälkeen joten varmaan sekin kertoo jotain siitä että kunto on tässä viime vuosina kohentunut. Toki etureidet on edelleen arat, mutta kävely kaupungilla luonnistuu ilman ankkamaista vaappumista ja muissa lihaksissa ei ole juurikaan kipua. Nilkat/akillekset jotka hieman haittasivat valmistautumista ovat nyt paremmat kuin kertaakaan moneen viikkoon... Luulenpa, että olen niihin löytänyt nyt oikeat jumppaliikkeet joilla vaivat helpottuvat, joten tästä on ihan hyvä lähteä viisaampana perinteiseen Pirkan Hölkkään.
Tuosta City Marathonista käsitykseni säilyi suunnilleen entisen laisena. Lyhyesti sanottuna reitti ja olosuhteet ovat maratoniksi aika haastavat, joten ihan parhaita aikoja siellä ei tehdä. Suomen mittakaavassa kisa on kuitenkin hieno ja osallistujamäärä on mukavan suuri. Myös ulkomaisia juoksijoita on mukana aika paljon, mistä plussaa. Tänä vuonna osallistujamäärää söi hieman Lahden veteraanien MM-kisat. Järjestelyt Cityssä toimivat, mutta jos kisaa vertaa suuriin ulkomaisiin suht saman hintaisiin maratoneihin (Tukholma, Berliini) niin moni asia on hoidettu hieman puolivillaisesti. Kilometritaulut oli sijoiteltu sinne tänne (pahimmillaan tasaisella vauhdilla peräkkäisten kilometrien ajat heittivät noin minuutin..). Myös tarjoilut maalissa häviävät kirkkaasti Tukholman maratonille. Lisäksi tänä vuonna tilat olivat poikkeavan maalipaikan johdosta melko ahtaat. Itse en pidä myöskään tuosta ratkaisusta, että ensimmäisessä juotossa tarjottiin pelkkää vettä, vaikka energiaa kannattaisi täydentää alusta alkaen. Pahin miinus on ehkä se, että reitillä päästetään liikennettä juoksijoiden väliin. Onnekseni en joutunut tällä kertaa pysähtymään autojen vuoksi, mutta voin kuvitella sen harmittavan jos on esim. tarkalleen 2.59.50 vauhdissa ja 30:n jälkeen joutuu odottelemaan kadun reunassa kun rekat ajaa reitillä... Joten potentiaalia tuosta olisi tehdä ihan maailmanluokan kilpailu, mutta hieman se vaatisi vielä viilausta järjestelyihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)